Mutta isäntä oli käynyt miettiväksi ja sanoi:
"Pitää sen Ollin hommista ruveta pitämään huolta. Kun yksin on, niin ehtii kaikkia miettimään. Missä se nytkin on?"
Kun syysilta oli pimeä, käski isäntä paimen-Oton mennä huutamaan Ollia tulemaan maata…
Otto meni, huuteli pihalla, kävi navetan, riihet ja heinäladon, vaan ei sanonut Ollia kuuluneen.
"Äsken päivän puuttuessa se minusta liikuskeli leipomotuvan rappusilla", oli muuan rengeistä nähnyt.
"Leipomotuvassa se näkyi tässä toissa iltanakin olevan. Uunin takaa kolusi tulla, kun minä sisälle menin", muisteli taas yksi rengeistä.
Ja kun kukin alkoi muistella, niin selvisi siitä, että Ollin hommat näinä aikoina olivat olleet salaperäisiä, ja että hän usein oli ollut tietämättömissä.
"Kyllä siitä pitää ruveta tarkempaa huolta pitämään", sanoi isäntä ja he läksivät kaikin, paimen-Ottokin, leipomotuvan puolelle Ollia hakemaan.
"Hei!" huusi isäntä ovella. "Olli hoi, tule nukkumaan!"
Uunin päältä kuuluu rapinaa ja supatusta.