Mutta Arviiti on tällä kerralla puheliaammalla tuulella kuin tavallisesti ja arvelee:
"Kävin tässä tuonnoin kuulemassa sitä Ahmavaaraa, kun hoettiin, että se mies tietää asioita… ja tuntuikin tietävän… Jo minäkin pääsin käsittämään niistä puolueista, että mikä se mikin on… Olisi tässä minunkin kukkarossani tupakkaa…"
"No tupakan tässä nyt sen kunniaksi saapi panna."
Ja minä pistän piippuuni Arviitin kukkarosta ja antaun puheisiin. Arviiti on näinä päivinä kokonaan muuttunut: entisestä hiljaisesta miehestä on tullut puhelias ja innokas. Nuorsuomalainen sanoo hän olevansa ja aikoo Ahmavaaraa äänestää:
"Eivätpä joutaneet nukkumaan takapenkilläkään, kun Ahmavaara puhua paukutteli", arveli hän.
"No mitä pappilan fröökynä?"
"Kävi se eilen meillä, vaan kun minä sanoin, että eipä se taida minun mieleni nyt muuttua, niin ei enää virkkanut mitään."
Ja muista puheista minä kuulin, ettei pyöritellä Arviiti poikaa enää mihinkään päin. Tuntuu olevan senpäinen mies, että tekee sen kuin aikoo.
"Kuuluuhan se taas olevan muuan suomettarelainen agitaattori.
Salmelassa tänä iltana puheen pitää", ilmoitan Arviitille.
"Vai vielä nytkin yrittävät…"