Ja vauhdilla kiitävät sukseni Tervaniemen navetan taitse maantielle, joka siinä juuri laskee luikertelevana mäkeä alle, mistä kylä alkaa.
Tervaniemi on pohjoisesta tullen kylän ensimäinen talo. Vankka ja varakas talo. Se on merkillinen talo muutenkin, mallitalo kerrassaan ja esimerkiksi kelpaava monelle kylän talolle. Isäntä ja emäntä ovat jo ikäihmisiä, lapset, joita on neljä, kaksi tytärtä ja kaksi poikaa, ovat kotonaan kaikki. Tyttäret hoitavat karjan, pojat ja ukko muun työn tekevät. Hyviä, hiljaisia kunnon ihmisiä ovat kaikki, vaikka heitä kylällä "viisaat" pitävät vähä hölmöinä, varsinkin tyttäriä, jotka eivät ole joutuneet naimisiin, vaikka ovat jo siinä kolmenkymmenen paikoilla. Mutta sellaisia tyttöjä ei vain ole muissa taloissa tässä kylässä eikä varsin toisessakaan. Eivät koreile Tervaniemen tyttäret "pluuseissa" eivätkä "rimsuissa"; eivät kuulu mihinkään seuraan ja harvoin kylässä kulkevat. Mutta sitä ahkerampia ovat kotonaan, ja varmaa on, että se, joka siitä talosta emännän ottaa, saapi kerrassaan kelvollisen ja työtä tekevän ihmisen…
Merkillinen on talo siinäkin suhteessa, että se on ainoa talo koko pitäjässä, johon eivät vielä "aatteet" ja uudistukset ole päässeet leimaansa lyömään. Siinä eletään vielä vanhan kansan elämää, ja hyvää elämää eletäänkin. Ei ole separaattoria, ei niittokonetta, ei ole ukko suostunut mihinkään uuteen hommaan, oman päänsä pitää. Mutta kiltisti täytyy ukkoa puhutella, sillä onpa monen isännän velkakirja hänen punaisen loukkokaappinsa laatikossa. Ja vaikka talosta ei viedä meijeriin maitoa ja vaikka heinä tehdään aivan ihmisvoimalla, niin enimmin saadaan Tervaniemessä karjasta sittenkin tuloa…
Tervaniemen väkeä on näinä aikoina koetettu oikein vasiten saada innostumaan politiikasta, mutta yhtäläinen jästipää on ukko ollut siinä niinkuin muissakin asioissa. Rovastillekin, joka on pitänyt velvollisuutenaan toimittaa ukolle Uusia Suomettaria, on ukko vain arvellut.
"Ei niihin ole luottamista enempää yhteen kuin toiseenkaan… Enkä minä äänestä enkä pane tikkua ristiin ennenkun pääsen asian päälle…"
Koetettiin tyttärille ja pojille. Kulki pappilan fröökynä lakkaamatta Tervaniemen tyttärille selittelemässä U. S. kainalossa, mutta mitäpä ne pässinpäät: olivat vain sanoneet, etteivät he äänestä ketään, ja nauraneet vasten pappilan fröökynän naamaa. Yritettiin pojillekin. Mutta vielä huonommalla menestyksellä…
Tuossapa näkyy Arviiti poika kujalla laittelevan heinähäkkiä reen päälle. Käväisenpä tässä ohimennessä Arviitia puhuttelemassa.
"No lähteekö se Arviiti äänestämään ensi perjantaina?" kysyin.
"Olenpa ajatellut, että jos tuota lähtisi…"
Mies oli siis ainakin muuttunut… Olisikohan pappilan fröökynä ainakin…?