Mutta hetken kuluttua nousi Ollilan Mikko paikaltaan ja vakavana miehenä aloitti:
"Joo. Tämä on nyt puhunut työväenliikkeestä… juuri niinkuin ei tästä puolin kenenkään tarvitsisi työtä tehdä; vaan olen minäkin eläissäni nähnyt työväenliikettä ja tiedän mitä se on, ja enköhän minä tässä sitä saisi sanoa?"
Esitelmän pitäjä luuli, että nyt hän tuosta ukosta saapi puolustajan asialleen, niin hyvillään kehoitti:
"Olkaa hyvä!… Hauskaa kuulla…"
"Niin, että se on työväenliikettä, kun joka mies tekee työtä, että hiki hatusta tippuu, syö ansaitsemaansa ruokaa, perii palkkansa ja nukkuu yönsä rauhassa… se on työväenliikettä, eikä se, että kulkee jouten, kiertelee pitäjästä toiseen ja jaarittelee joutavia. Ja nyt kun olet kuullut, mitä täällä ymmärretään työväenliikkeellä" (Ollila kääntyi tuimana miehenä vieraaseen päin), "niin alappa katsella kintaitasi ja hommailla taipaleelle… ja jos et halua uskoa suoraa puhetta ja nyt aivan heti, niin tästä kyllä saapi toisenlaisenkin kyydin…"
Sen kuultuaan poistui puhuja pöydän takaa. Eikä ole meidän kylässä sen jälkeen yhtään puhetta pidetty työväenliikkeestä.
KYLÄÄ HIIHTÄESSÄNI
On maaliskuun alkupuoli.
Hyvä suksikeli houkuttelee minut liikkeelle kylään. Siellä onkin nyt paljon puhelemista näin ennen vaaleja, joita suurena, historiallisena tapauksena odotetaan.
Täältä minun pirttini pihalta on kiva myötäle alas jokivarrella olevaan kylään. Tuota Tervaniemen peltoa pitkin potkaisen menemään, läheltä riihtä, jonka pohjoispuolella on vankka kinos. Siinä on hyppyriä kylliksi, että lennän suksineni monta syltä rikkomatta…