"Onhan sitä koettu ja kuuluu siitä olleen lehdissäkin, että siitä tulee herrainpäivillä puhe kruununmaan asukkaistakin — ja senvuoksi minä tässä olen odotellut, että jos rupeaisi hallitus auttamaan köyhimpiä kruununmaan asukkaita, että hekin pääsisivät elämän alkuun… Vaan ei ole kuulunut sen kummempaa vielä… ja tuskin siitä minun eläessäni tuleekaan", puheli Iikka taas. Mitä minulla siihen olikaan vastaan sanomista. "Koettaisivat kerran herratkin kylmään metsään taloa tehdä, eikä olisi alkua mitään muuta kuin paljaat kämmenet, niin eiköhän alkaisi haluttaa, että saisi nuo puut omikseen, niin kyllä täällä sitten alkaisi elää", naurahti hän.
"Kyllähän niin taitaisi olla", puolustelin minäkin.
"Kiertelin minä silloin Iikkaa, ettemme lähtisi tänne asumattomaan kiveliöön, vaan alkaisimme torppariksi… vaan eihän se ole, tuo Iikka, minua milloinkaan kuunnellut", muisteli vaimo.
"Mielipä tuota teki sinunkin pois ihmisten jaloista", muistutti Iikka vuorostaan. Hän lisäsi tervaksia takkaan ja virkkoi: "Tätä täällä kyllä on… ei olekaan muuta hauskaa kuin lämmintä."
"Mutta sitäkään ei ole kaikilla", sanoin.
Pitkän aikaa olimme äänettöminä.
"Kuuluu nyt ensi talveksi tulevan paljon tukinajoja… Sinne pitää pyrkiä… Hevonenkin käy jo vanhaksi, mutta siivolla hoidolla se vielä on hevosten parhaita", lohdutti Iikka sitten itseään.
Minä innostuin Iikalle pitämään esitelmää. Koetin hänelle teroittaa, että kun hän jo näin paljon oli työtä tehnyt… niin koettaisi jatkaa… Jos tuntuisikin ikävältä työnteko, kun tulevaisuus oli epävarma, niin eihän vielä tiennyt, vaikka hallituskin rupeaisi kruununmaan asukkaita auttamaan. Kun jo oli siksikin hyvä elämisen alku, — kun kuusi lehmänlukua jo — ja hevonen, — niin hullutustahan olisi jättää tähän… ja lähteä kyliä kiertämään… Ja ehkäpä se hallakin pakenee, kun viljelykset enenevät… kun on näin hyvä pirttikin, jossa on lämmintä talvipakkasellakin — ja oma koto… ja rakennuspuutahan saapi ottaa mielensä mukaan…
Siihen ei Iikka eikä emäntäkään mitään virkkaneet. Katselivat vain toisiaan, ja näytti niinkuin olisivat kammoissaan äskeisistä puheistaan.
"Paljonhan tässä kyllä on työtä tehty", virkkoi vihdoin emäntä.