Oli aivan Topiaksen naapuriin asetettu ylimääräinen rajavartija, jolle erityisesti mainittiin, että Topiaksen toimista oli huolta pidettävä, koska epäiltiin hänen öisin "luntreijaavan". Mutta älysi Topiaskin sen, minkä vuoksi rajavartija niin lähelle hänen asuntoansa asetettiin, ja päätti hänkin puolestaan olla varovainen.
Oikeastaan oli heitä, rajavartijoita, kaksi, jotka Yrjänälle, Topiaksen naapuriin, tulivat asumaan. He olivat Etelä-Suomesta kotoisin, valppaita, nuoria miehiä, mutta ei ollut heillä tietona, millaisia konsteja täällä Ruotsin rajalla tullikavaltajat pitivät. Usein he kohtasivat Topiaksen tiellä hiihdellen laukku selässä ja hyvä tuuli naamallaan.
"No, mihin Topias nyt hiihtelee?" tiedustelivat he tuttavallisesti
Topiakselta.
"Tässä aivan naapurissa oli aije käydä", vastasi Topias.
Kun he sitten iltahämyssä seurasivat salaa Topiaksen perässä, näkivätkin he Topiaksen poikkeavan joelle ja aika vauhtia hiihtävän Ruotsin puolelle suoraan Piippuliinin valaistua kauppakartanoa kohden.
Nyt oli Topias varmaan taaskin mennyt jotakin luntreijaamaan! Ja rajavartijat hiihtelivät pitkin rantaa pensaiden suojassa, odotellen Topiaksen takaisintuloa.
Tietä pitkin, joka oli tikoitettu suomenpuoliselta rannalta poikki joen suoraan Piippuliiniin, tulla hölkkäsi tuon tuostakin hevonen ja reki, mutta kun heillä ei ollut minkäänlaista tullinalaista tavaraa, saivat vapaasti mennä. Tuli jokunen hiihtomieskin, mutta ei ollut heilläkään mitään "luvatonta", olivat käyneet vain muilla asioilla Ruotsin puolella.
Mutta jo hiihteli viho viimein Topiaskin. Hiihdännästä ja rykimisestä tunsivat rajavartijat heti, että jo tulee Topias.
Kahden puolen tietä asettuivat he vahtiin ja koettivat olla pajupensaiden suojassa, ettei Topias havaitsisi ennenkun ehti kohdalle. Eikä näyttänytkään Topias mitään pahaa aavistavan, hiihteli rennosti ja ryki tapansa mukaan väliin. Ja laukku näkyi olevan selässä ja pullollaan kalua.
Mutta kun Topias juuri ehti rantaan ja aikoi nousta törmän päälle, karahtivat rajavartijat hänen niskaansa, toinen toiselta puolen tien…