Satoja kertoja oli hän ollut joutumassa tullimiesten käsiin Ruotsin puolella, kun salaa kuljetti milloin mitäkin tullinalaista tavaraa. Mutta aina oli hän onnistunut livistämään pakoon kuormineen tai aivan viimeisellä hetkellä ehtinyt palata takaisin ennenkun tullimiehet saivat kiinni. Välisti pukeusi hän naisen vaatteisiin, laajan villahuivin päähänsä köyttäen, niin etteivät häntä tunteneet muutkaan, jopa sitten tullimiehet.
Sellaista hommaa oli Topias pitänyt jo monet vuodet siitä saakka kun uusi tulliasetus Ruotsissa astui voimaan.
Topiaksella oli mökki Suomen puolella vastapäätä Piippuliinin pulskaa kauppakartanoa. Ja Piippuliinin patruunin kanssa oli Topias hyvä ystävä ja hänen nerokas toverinsa. Tuhansia ja sukkelia olivat ne keinot, joilla patruuni ja Topias pettivät tullimiehiä, eivätkä vain onnistuneet tullimiehet Topiasta saamaan käsiinsä, vaikka hyvin tiesivät ja kylältä kuulivat, että Topias "luntreijaa" Piippuliiniin kaikenlaista tullinalaista tavaraa.
Ei ollut kuuluvissakaan niin nerokasta eikä niin rohkeaa tullikavaltajaa kuin Känsä-Topias. Hän onnistui aina. Jos joku muu yritti viemään hyvinkin vähää, vaikkapa vain paperossikassia, niin heti hän joutui tullimiesten käsiin tai häätyi jättämään kuljettamansa tavarat huiskeelle, kun näki tullimiesten juoksevan kohti.
Mutta eipäs hätäillyt Känsä-Topias. Hän vaani aina sen ajan, jona tullimiehet olivat nukkumassa, sillä eivät hekään aina jaksaneet rajalla "ratsastaa".
Topias oli Suomen puolelaisillekin aivan välttämätön henkilö, sillä mitä pikkutarvettakin osui Ruotsin puolen kauppiaaseen olemaan, niin parasta oli kääntyä Topiaan puoleen ja pyytää häntä toimittamaan… Ja yks' kaks' toimitti Topias, eikä ollut kallis vaivoilleenkaan.
Sillä tullikavallus oli Topiaksesta hauskaa hommaa, helppoa, ja siitä maksettiin runsas palkka. Varsinkin kun sattui sopivia viinamiehiä, jotka tarvitsivat "karvasta" eikä Suomen puolelta mistään muualta saanut kuin kaupungista, joka oli kaukana, oli Topiaksella hyvää ansiota. Eikä hänen puoleensa turhalla toivolla tarvinnut kenenkään kääntyäkään. Topias tiesi Ruotsin puolen kaikki salakapakat ja oli tervetullut vieras kaikkialle.
Mutta nyt näinä viimeksi kuluneina vuosina on Topiaksenkin täytynyt varovaisemmin ammattiaan harjoittaa. Sillä Bobrikoffin hallituksen aikana on Suomen puolen rajavartijain joukkoa lisätty, ja muutenkin on vartioiminen käynyt tiukemmaksi samalla kun se on tullut paljoa säännöllisemmäksi. Nyt varsinkin, kun huhutaan kieltolaista ja siitä ettei Suomeen saa enää tuoda minkäänmakuista "karvasta", vaikka hengenhätä olisi. Ovat tietenkin viranomaiset arvelleet, että taitavat juopot sentään ryypyn näin rajamaalla hakea vaikka kuinka lujan takaa, sittenkin vielä, vaikka kieltolakikin on voimassa.
Tiesivät Suomen puolenkin rajavartijat hyvin, että Känsä-Topias oli nerokas ja näppärä toimittelemaan kansalaisten asioita Ruotsin kauppiasten luona, tiesivät, että kuljetti ukko välisti laukussaan, välisti kelkassaan milloin mitäkin tullinalaista tavaraa, sokeria, kahvia, vaatteita, pikanellirullia ja hyvin usein pullon punssia tai konjakkia.
Mutta tässä tuonnottain oli Topiaksella merkillinen seikkailu rajalla.