Iikka sanoi lähtevänsä Karhujoelle asti saattamaan. Siellä oli hänellä muutamien latojen edessä pieleksiä, joista aikoi heinät käydä latoihin hankoamassa ennenkun porot ja hirvet ehtivät niitä polkemaan ja sotkemaan. Sopi sama matka kuin minullakin.
"Ja siitä lähtee sitten hyvä polku ja pilkottu tie eteenpäin", sanoi hän.
Ja niin läksimme. Polku johti navetan päitse ja vei riihen sivu hongikkoon.
Kun pääsimme taipaleelle, alkoi hän tiedustella kaikenlaisia maailman asioita, mutta varsinkin piti minun kertoa minkä tiesin kruununmaan asutuksesta entisinä ja nykyisinä aikoina…
Tuosta käynnistäni Juukujärvellä on jo useita vuosia kulunut.
Ja sen olen kuullut, että Iikka on kovasti työtä tehnyt ja nyt viime kesänä kuuluu saaneen hyvän vuodenkin. Lehmiäkin kuuluu olevan jo kahdeksan ja neljä lammasta.
Vieläkö sitten odottanevat parempia aikoja?
KÄNSÄ-TOPIAS TULLIKAVALTAJANA
(Kuva Ruotsin rajalta)
Hänet tunsivat sekä Ruotsin- että Suomenpuolen rajavartijat.