"Oletpa lurjus mieheksi", arvelivat tullimiehet aikalailla noloina.
Mutta Topias tyhjensi laukkunsa kuusen haoista ja sitä tehdessään mainoi, että mikä kelvoton oli täyttänyt hänen laukkunsa…
Mutta kun tullimiehet poistuivat ja vähän häpeissään noituivat Topiaksen sukkeluutta, palasikin Topias näppärästi ruotsinpuoliselle rannalle, johon lumeen oli kätkenyt aika säkillisen minkä mitäkin tavaraa. Ne sulloi hän laukkuunsa ja läksi hiihtämään takaisin. Mutta nyt ei hän hiihtänyt tikoitettua tietä pitkin, vaan ohjasi suksensa Käkisaaren päitse ja nousi maihin Suomen puolelle vasta alempana kylää.
Monta kertaa yrittivät tullimiehet Topiaksen kimppuun, mutta aina huonolla menestyksellä. Useimmiten oli hänellä laukku tyhjänä, vaikka hän palasi Ruotsin puolelta, ja jos siinä jotakin oli, oli se semmoista tavaraa, jota ei iljennyt käsin koskea.
Mutta tietona oli, että Topias hommaili.
Topiaksen pirtti oli ihan tienposkessa, ja siinä kulkijat kävivät öisin ja päivillä. Siinä oli aina tervetullut, oli aika mikä hyvänsä. Ja hauskaa ja rentoa elämää sai pitää. Topiaksen eukko, hieromisestaan kuuluisa Matleena, oli oiva ja ketterä vaimo kulkijoille kahvia keittämään ja muutenkin makeita puheita pitämään. Sai siinä Känsä-Topiaksen pirtillä kaupungista palaava matkamies kahvin sekaan tipauttaa viinaa ja puol'kuppisen rauhassa tehdä ja nautita. Ei siitä talonväki nokkaantunut niinkuin monessa muussa kahvipaikassa tekivät.
Ja niin oli Topias eukkoineen tunnettu laajalti, ja kaikki kulkijat heitä kävivät tervehtimässä.
— Jossa peura pehtelee, siinä karva katkeaa — tuumaili Matleena, kun vieraat olivat menneet ja hän tyytyväisenä laski lanttejaan.
Keväällä kerran tuli ylimaasta kaksi miestä ja asettuivat yöksi Topiaksen pirtille. Koko yön juttelivat he Topiaksen kanssa, kuiskailivat ja tuumailivat. He olivat Topiakselle vanhoja tuttavia ja aina kulkiessaan hänen mökkiinsä poikkesivat.
Heillä oli sellainen asia, että tarvitsivat Topiaksen avukseen. Kotiaan ylimaahan olivat he lähteneet kesäetuja noutamaan, mutta olivat osan ostoksistaan tehneet Ruotsin puolella, koska saivat sieltä paljoa helpommalla. Nyt oli kysymys kuinka saataisiin tullinalainen tavara yli.