Oli Iisakki verkkoja korjaamassa, kun Kommeksen Matti tuli puheille ja kertoi mitä Helsingistä kuului.
"Jopa on päätöntä joukkoa siellä herrainpäivillä nyt", sanoi hän ensiksi Matille, sitten istumaan käski, — mihinkäs kiire, että saadaan tässä vähän jutella.
Ei ollut Matilla kiirettä, aivan tämän asian vuoksi oli tullutkin.
"Kuuluu siellä olevan eduskunnassa viinamiehiäkin joukossa, mutta yhtäkaikki tekevät semmoisia päätöksiä", sanoi Matti, kun oli Iisakin antaman sikarin sytyttänyt.
"Niinpä tietenkin… ottavat ryypyn kyllä, kun sattuu rinnan alusta olemaan kipeänä tai jos ampuu kipu vatsaan", arveli Iisakki.
"Ja kun ei koko tässä maassa saa kukaan pitää takanaankaan viinaa, jopa sitten muille antaa tai neuvottaa ulkomaalta…"
"Vaan jos sattuu somasti, niin pian aletaan itse viinaa polttaa niinkuin ennenkin. Eikä niistä kaikista vallesmanni saa tietää, kun yksissä tuumin hommaillaan… Jos tuosta lähden ja alan, niin vielä osaan…"
"Sehän se olisi! Vaan nythän ne ovat niin raittiusmielisiä kaikki ihmiset, että kyllä ne heti kantelisivat vallesmannille… Tämänkin talon isäntä… tuo vävysi Ville… kuului ilkkuneen, että jopa taisi meidän vaariltakin herrain kalaasit loppua, kun ei enää saa mistään viinoja", selitteli Matti.
Mutta Iisakki heräsi kuin unesta ja kivahti:
"Vai niin… katsotaanpa… En minä anna itseäni lasteella pitää niin kauan kuin lakia on maassa…"