"Tämän kauppakirjan kautta luovun ja poismyyn minä…"
"Luehan se neljäs parakraahvi… Siinä se on", hopitteli Iisakki.
"Elähän vielä… Missä se onkaan…? Tässä se on… Neljäs parakraahvi…"
"Luepa nyt se kaikki!" käski Iisakki.
Matti luki:
"Paitsi yllälueteltuja, tulee ostajan myyjälle koko hänen elinaikanaan antaa viisi kannua puhdasta ja hyvää paloviinaa, joka on luonnossa maksettava vuosittain sinä 1 päivänä Joulukuuta, eikä ole myyjä velvollinen ottamaan viinan hintaa rahassa taikka muussa tavarassa…"
"No, siinä sen nyt kuulet ja näet… ei rahassa eikä muussa tavarassa… Eikö ole selvä…?" sanoi Iisakki.
"No tämä on selvääkin selvempi… Laittakoon viinan mistä hyvänsä…"
"Juuri niin! Minä sanoinkin Nällunti-vainaalle, joka kauppakirjaa oli tekemässä, että tee sinä semmonen, ettei vävypoika pääse yli eikä ympäri… ja hyvä siitä tulikin… On se jo monena vuonna niskotellut ja lyönyt lönkkyjään, ettei hän osta viinaa, vaan maksaa muuten. Vaan minä olen sanonut, että muistelepa sinä sitä neljättä parakraahvia… niin on täytynyt laittaa…"
"Mutta niin kuului nyt pappilassakin kehuneen, ettei osta hän enää vaarille märkääkään…"