Se Mattia nauratti, ja kiittäen ja suutaan pyyhkien hän arveli:
"Aina sillä on tuolla vaarilla viinaa takana, ja niin hyvää sitten… Jos ei kenelläkään muulla ole viinatilkkaa, niin kyllä on tällä vaarilla…"
"No, sen varan minä olen pitänyt, että vaikka koska kuolisin, niin märkänä on kaapin loukko…!"
Iisakki kaatoi kumpaisenkin pikarin täyteen, ja Matti kiiluvin silmin katseli. Mutta kun olivat ryypyt ottaneet ja Matti tuhannen kiitosta sanonut, niin Iisakki uudelleen täytti pikarit ja sanoi:
"Otetaanpa sille tämä toinen kumppaniksi, niin katselepa sinäkin sitä minun parakraahviani, että mitä sinä siitä ajattelisit?"
Oli se Matille mieleen ja arvelematta kumosi hän toisenkin pikarin.
Otti Iisakki nyt arkistostansa monen käärön sisältä kauppakirjansa ja sanoi:
"Se pitäisi olla neljäs parakraahvi se, jossa viina on määrätty."
Matti, joka oli lukumies, alkoi katsella kauppakirjaa, mutta hänen ajatuksensa kulkivat ensin Iisakin viinavarastossa ja nähtyään, ettei Iisakki vielä pannut korkkia pullon suulle eikä asettanut pikareita paikalleen, tuli hän hyvilleen. Sillä sehän oli selvä merkki, että Iisakki tarjoaisi lisää…
Matti luki: