"Vaan liepeän puolikuppisenpa sinä teet… pane sinä enemmän kalua, että tulee hyvin väkevää… sitten se auttaa", neuvoi neljäs.
Ja kaikki seurasivat suurella nautinnolla Antin hommaa, kun hän lasistaan kuppiin kaatoi, sitä sekoitteli ja maiskautti suullaan. Sitten nosti kupin huulilleen ja kumosi yhtaikaa menemään… ja ryki ja röhisi päälle, että hyvää oli…
"Kyllä se on sentään viina niin moneen tarpeeseen hyvää… näin talven aikana varsinkin", alkoi muuan punanaamainen rahtimies puhua.
"Vaan poispa se nyt on kielletty viina kokonaan, sitä ei enää saa millään hinnalla koko Suomenmaassa. Saattaa käydä, ettei tee enää tulevana talvena näillä ajoin tuokaan Antti puolikuppisia. Pian kai se keisarissa päätetään."
"Vaan se vasta hullua on semmoinen laki", alkoi taas se punanaamainen rahtimies. "Kun kerran on viinalle totuttu, ja mitä täällä on muutakaan hauskaa tässä maailmassa, jos kerran vuodessa kansan mies ei saisi olla hauskassa humalassa. Sitähän ne näkyvät kirjoittavan, että kuinka siitä koituu hyvinvointia koko maalle ja kuinka köyhyys ja kaikki muukin paha katoaa, kun viinaa ei enää viljellä. Ja varakkaiksi pääsevät köyhätkin…"
"Paljonhan sitä pannaan viinaan rahaa."
"Oikein. Tulee ilmankin toimeen…"
Mutta punanaamainen rahtimies jatkoi:
"Saattaa olla hyväkin ja kyllä minun puolestani saavat lopettaa. Mutta se saadaan nähdä, että työnteko kyllä sitten vähenee…"
"Ei, ei, päinvastoin…"