"No selväähän on, että kun tämmöisiä palkkoja maksetaan, niin mihin ne työmiehet rahansa panevat. Ja kun karttuu enemmältä, niin piruko se enää viitsisi sitten työtä tehdä… Vaan nyt se on sillä lailla järjestetty, että kun jätkä oikein juopi putipuhtaaksi joka pennin ja sitten humalastaan selkenee, niin sitten sille tulee kova työhalu ja sitten se kaivaa ojaakin kahdesta tavallisesta miehestä…"
Naurettiin miehissä sille punanaamaiselle rahtimiehelle.
Yliniemen Anttikin innostui, kantoi koko kahvikupillisen punanaamaiselle rahtimiehelle, tarjosi ja sanoi:
"Ryypyn väärti sinä olet… eikö niin, miehet?"
Oli hyvinkin ryypyn väärti.
"Ja miten ne herratkin toimeentulevat", jatkoi ryypyn saatuaan taas punanaamainen rahtimies. "Niitähän on herroja semmoisia, että joka päivä pitää olla monet ryypyt ja siihen oluet."
"Käy pian niin, että aletaan uudestaan kotona viinaa keittämään."
"Kyllä ne herrat keinon keksii…"
Mutta nyt sanoi eräs nuori mies, joka tähän asti oli äänetönnä akkunan luona laukustaan syönyt:
"Mutta sehän on Suomen kansan tahto, että viina tässä maassa lopetetaan…"