"Eipähän ole kysytty minunkaan mielipidettäni", vastasi se punanaamainen rahtimies.
"TÖSSELI"
(Urhean sotapäällikön Stösselin kaima)
Öystin Antin on tehnyt kuuluisaksi mieheksi hänen maatiaisrotuinen sonninsa "Tösseli", samoin kuin Bileamin ennen vanhaan teki tunnetuksi hänen puhuva aasinsa.
Sillä semmoista Tösseliä kuin Öystin Antilla oli ei sanottu olleen siihen aikaan koko Suomen maassa. Ja samoin kuin Bileamistakin tuli historiallinen henkilö puhuvan aasinsa vuoksi eikä omien hyvien töittensä takia, samoin nyt säilyy "läpi aikojen" Öystin Antinkin nimi kuuluisan sonninsa Tösselin vuoksi, eikä suinkaan Antin omista ansioista.
Jälkimaailmalle muistoksi minäkin tämän kerron, sillä voipihan olla, ettei vuosituhansien perästä kukaan enää muista Öystin Anttia eikä hänen Tösseliänsä.
Kylän kesken hän jo kyllä oli kuuluisa mies, Öystin Antti, ja hänet erotti ja tunsi kaikista muista kylän isännistä, kun hän oli paljoa juurevampi ja muhkeampi muita. Vastaantuleville paistoi jo kaukaa hänen leveän leveä naamansa, paistoi niinkuin usein elokuun iltoina nähdään kuun punaisena ja poutaa ennustavana paistavan ja kohoavan metsänrannasta. Ja samoin kuin kuun kulku on juhlallista, hidasta ja vakaata, samoin myös Öystin Antin… Hän oli kyllä tunnettu kotikylässä, omassa ja naapuripitäjässäkin eteväksi maanviljelijäksi ja verrattoman karjan omistajaksi, mutta suurempaa historiallista merkitystä ei hän kuitenkaan uskonut itsellään olevan. Sillä hänen nimensä ei vielä ollut koko Suomenmaassa niin tunnettu kuin hän itse olisi tahtonut.
Mutta se tuli tunnetuksi Kuopion näyttelyssä niin laajalti kuin tätä maata onkin.
Kun maanviljelysoppineet kulkivat Öystin Antin vieraanvaraisessa talossa, neuvoen ja opastellen, niin jokainen heistä mieltyi Tösseliin, joka oli ihannemuotoinen maatiaissonni. Tösselillä oli kaikki ne erinomaiset merkit, joista puhdas maatiaisrotuinen tunnetaan. Niin korkealle kehittynyttä sonnia eivät maata kiertävät maanviljelysoppineet sanoneet nähneensä. Se oli ihannesonni, sonnien sonni, jonka siitoskyky oli verraton ja mielenlaatu mainio ja siivo. Tösselistä oli tuleva kantaisä koko Perä-Pohjolan lehmärodulle, ei ainoastaan vilpittömän, vakavan naamansa takia, vaan juuri siitä syystä, että se ruumiinmuodoltaan täytti kaikki pienimmätkin vaatimukset, joita oppineet turhaan tunnustelivat muiden maamiesten karjoista.
Herrat kehoittivat Öystin Anttia, että "hoida sinä hyvästi Tösseliä…
Se tulee herättämään suurta huomiota Kuopion näyttelyssä…"