Siinä on aivan peltojen takana Olkkos-Kaisan pirtti peltoineen. Ei olekaan Kaisalla muuta karvajalkaa kuin kissa, ei lehmää, ei lammasta niinkuin monella muulla mökkiläisellä. Kaisan elämä on nyt hyvää ja huoletonta, vaikka on kai ollut hänelläkin murheen päiviä. Kuuluu olleen nuorena kylän kauneimpia tyttöjä, mutta sitten kävi hänellekin niinkuin on käynyt monelle ennen häntä: hän synnytti aviottoman lapsen, vankan pojan ja jonkun vuoden kuluttua vielä toisenkin. Yksin oli Kaisa silloin maailmassa. Vanhemmat olivat kuolleet, mutta jättäneet Kaisalle perinnöksi tämän pirtin ja vähä rahaa…
Kaisan pojat ovat nyt täysiä miehiä kumpikin ja hyviä miehiä ovatkin. Huhutaan, että he ovat tukkitöissä niin paljon ansainneet, jotta aikovat talon ostaa.
Käyn poikia ja Kaisaa tervehtimään. Pojat ovat juuri saapuneet Herralasta työstä, — ovat olleet pellon leikkuussa. Kaisa on sytyttänyt tulen piisiin. Hermanni, vanhempi pojista, paikkaa kinnastaan, ja nuorempi Uno lukee sanomalehteä. Kaisa toimittelee toimiaan.
"On sillä Kaisalla kaksi pulskaa poikaa!"
Kaisa on ylpeä pojistaan. Ne pojat eivät halveksi äitiään, vaikkeivät kumpikaan isästään mitään tiedä. Hymähtää Kaisa aina silloin kun hänen poikiaan kehutaan, hymähtää ja sanoo:
"Laitoinpahan vanhan päivän turvan itselleni. Ikävään minä yksin kuolisinkin."
Ja kehahtelee Kaisa joskus, että ovat ne hänen poikansa vähä parempia: kilvan heitä työhön kysyvät talolliset, ja puulaakeissa aina otetaan päällysmiehiksi. Ilmoittaa jolloinkin, että on niillä pojilla säästöjäkin, vaikka hyvissä vaatteissa käyvät ja hyvin syövät.
"Herrainpäivät ne ovat Kaisalla, kun tuommoset pojat ovat."
"Ei ole Jumalan kiitos leipä loppunut, ei ole tarvinnut ajatella, että mitä huomenna pataan pannaan… aina on ollut…"
Mutta yksi salaisuus on Kaisalla, josta kukaan ei ole selvää saanut, vaikka on arveltu sinne tänne. Ei tiedetä, kutka ovat poikain isät vai onko sama isä kummallakin. Ja siitä on paljon Kaisaa puhuteltu, mutta eipäs sano Kaisa.