"Saanen pitää sen omana tietonani", arvelee hän.
Olkkos-Kaisan naapurina on Vesannon Mikko.
Mikko on merkillisimpiä miehiä tämän maan päällä. Minun mielestäni hän on filosofi, viisas mies, joka on oikein ajatellut elämänsä. Mitäpä pyrkimään ylemmäs kuin siivet kantavat! Oma pieni mökkinsä on Mikollakin ja kaksi peltotilkkua kiviraunioiden välissä pirtin vieressä. Jo on Mikkokin, näemmä, peltonsa leikannut ja verrattoman sieviin kuhilaihin lyhteet asettanut. Kotonaan näkyy olevan, keittämähommissa, koska pata on piisissä ja iloinen tuli nuoleskelee sen mustia kylkiä.
Kumma mies hän on. Töissä hän ei kulje, ei kesäisin ei talvisin, mutta siinä vain hengissä pysyy, peltojensa keskellä lämpöisessä pienen pienessä mökissään.
Mikon mökki onkin kaikkein pienin Palovaaran rinteellä. Hyvän vuoden saapi Mikkokin. Isot ovat tähkät, ja valmiiksi on Mikonkin pelto joutunut.
"No mitä Mikolle nyt kuuluu?"
Istun siihen piisin loisteeseen jakkaralle ja panen tupakaksi.
"Mitäpä sitä kuuluu. Hyvä tulee vuosi. Leipä tulee valkoista kuin juusto", arvelee hän.
"Noista kahdesta pienestä peltotilkusta saapi Mikko koko vuodeksi leipää."
"Tänä vuonna tulee nyt hyvinkin riittävästi", kehahtaa hän.