"Entäs koivut?"
"Ne on isän kaikki, ja raparperi on äidin."
Aukusti ei ole nyt itse kotona. On vielä sillä matkalla, kun lähti tukkilauttaa alas viemään.
"Hyvä taitaa tulla vuosi teillekin?"
"Kauniilta näyttävät kuhilaat, mutta vielä on leikkaamattakin tuo
Hakatarha", selittää vaimo.
"Niin, ja Naurispellossakin on vielä yksi nurkka leikkaamatta. Se on jätetty siihen tuleentumaan", tietää Sofia Elmiina.
Emäntä käskee sisälle, kun sattuu olemaan juuri valmista kahviakin. Sillä välin kun hän lypsää, puhelen minä lasten kanssa pirtissä. Siistiä, ahkeraa ja toimeliasta väkeä asuu tässä. Kaikesta sen näkee. Lapset minulle näyttelevät mitä isä milloinkin on ostanut ja kotia tuonut ja mikä on minkin oma. Kirjallisuuttakin Aukusti harrastaa. Kahdenlaiset sanomalehdet hänelle tulevat. Ne on ripustettu naulaan molemmin puolin pirtin peräakkunaa. Siinä siistinä riippuvat, äidin mustaa silkkihuivia ja isän sunnuntailakkia lähellä. Mutta seinäkellon vieressä on Lönnrotin, Snellmanin, Runebergin ja Topeliuksen ryhmäkuva.
Toisella seinällä on Sofia Elmiinan kuva, jonka hän on saanut pappilasta.
"Sitä kaikki kiittävät kauniiksi. Se on Lotta Svärd miehensä kanssa… isä tekee siihen tulevana talvena raamit ja leikkauttaa lasin kraatarissa", selittää Sofia Elmiina.
"Mutta kamarissa on isällä iso kuva", sanoo siihen väliin Fannikin.