"Mitä vielä", arvelee muori. "Se on niin ylpistynyt, ettei rikkaa ristiin pane… nyt vastakin on ostanut uuden kattolampun… syö ja mässää vaan, ja konstikos on elää, kun vähä väliä Amerikasta tulee rahaa… On sillä hyvät lapset… Monella on siellä lapsia, mutta eivät muuta lähetä kuin tyhjiä kirjeitä… ohoo… pitää lähteä… Liekö siellä Mikko pirtillään?"
"Kotona oli ja keittämähommissa."
Muori lähtee astumaan lähteelle vievää polkua ja minä sivuutan Jussin lesken pirtin. Akkunan läpi näen, että siellä on vieraita, Mäkelän nuori emäntä ja Herralan Kaisa. Teetä näkyy leski vierailleen toimittelevan… näkyy olevan vehnäsiäkin.
Jussin leskellä ei ole muuta maanviljelystä kuin pikku perunamaa pirtin päässä. Sekin on roskan vallassa, ettei yhtään ainoaa kaalta ole näkyvissä.
Mutta Laitalan Aukusti, jonka mökki on siinä Jussin lesken pirtin lähellä, on kelpo pienviljelijä. Kiviseen vaaran kylkeen on Aukusti puskenut peltoa monta laajaa tilkkua; vuoden leivän saapi itselleen ja perheelleen. Mutta Aukusti onkin ainoa täällä mäen laidassa, jolla on lehmät ja hevonen. On kolme lehmää ja hevonen ja neljä lammasta. Tupa on hauska, ja navetan on vasta viime syksynä laittanut. Laitalan pihan läpi viepi polku.
Kun tulen pihalle, tervehdän emäntää, joka on lypsämään menossa. Etelänpuolisen pirtin akkunan alle on Aukusti laittanut puutarhankin, jota ei ole kenelläkään muulla. Siihen on Aukusti istuttanut pihlajia ja koivuja, on penkkeihin kylvänyt nauriita ja porkkanoita, ja laidimmaisessa penkissä kasvaa suurilehtisenä rabarberi.
"Aukusti se sen kanssa hommaa ja lapset", selittää emäntä, kun katselen somaa pienois-puutarhaa.
Siinä on kolme vanhinta lasta äidin matkassa.
Vanhin tyttö, Sofia Elmiina, selittää:
"Tämä iso pihlaja, johon enimmän marjoja tulee, on minun. Tuo pienempi tuossa on Fannin ja tuo kaikkein pienin Unon…"