Pirttiin tultuani vastaa kitkerä haju sieraimiin. Takassa palaa ynisten ja huonosti tuoreita risuja, jotka vain heikosti valaisevat. Köyhä on pirtti sisältäkin; kaikki neuvot mitä on, ovat likaiset ja rikkinäiset. Uuni on niin koloja ja syvennyksiä täynnä, että luulisi sen olleen ampumamaalina, lattia siivoton.
Penkillä istuu oudonnäköinen nuori mies, ja pimeästä loukosta kuuluu emännän itkua. Nuorimmat lapset ovat nukkuneet sänkyyn, jossa puolialastomina viruvat poikin ja pitkin päin.
Kun emäntä näkee tuloni, alkaa hän itkun seasta selittää:
"Nyt se teki viimeisen kumman, kun kuulutaan kiinni pannun…"
"Kuka on kiinni pantu?"
"Juuso tietenkin. Oli tapellut ja mellastanut ja eikö lie tehnyt miesmurhaa, vaikkei tämä vieras sano…"
"Ei ole muuta kuin vinttasi naamaan muuatta poliisia ja siitä veivät putkaan", alkoi oudon näköinen nuori mies selitellä.
"Kukapa sen tietää…" vaikeroi emäntä.
"Minähän sen tiedän, joka olen paikalla ollut", selitti edelleen mies. "Kun ryypättiin siinä kadulla, niin tulivat siinä poliisit hätyyttelemään, ja tämä Juuso sattui olemaan vähä hiprakassa, niin roivasi naamaan. Siinä ottivat kiinni ja lähtivät viemään putkaan… Juuso huusi minulle, että 'käypä siellä mökillä sanomassa, että kyllä minä täältä tulen, että olla huoletonna vaan'…"
Kun ei emäntä siihen mitään virkkanut, sanoi mies lohdutellakseen: