Me juttelemme ukon kanssa hyvästä vuodentulosta, kun muorikin samassa palaa Vesannon Mikon mökistä.
"No, lupasiko Mikko tulla pellonleikkuuseen?"
"Täytyi luvata. Minä uhkailin, etten ota hänen pottujaan kellariini, jos ei tule", selitti muori touhussaan.
"Ha, ha, ha", nauroi vaari "Vai jo uhkasit…"
"On se olevinaan nyt tuokin Jussin leski… Ei muista entisiä aikoja, kun hyvin usein tuli meiltä leipää lainaamaan… on niin nyt ylpistynyt… Aivan emäntäin kanssa nyt seurustelee kuin mikäkin pruustinna… Nytkin oli vieraana Mäkelän nuori emäntä ja Herralan Kaisa… Teetä niille tarjosi ja vehnästä, vaan ei liiennyt minulle, vaikka sisällä kävin…"
"Vai ei antanut!" kummaili vaarikin.
"Ei. Mutta muistetaanpas se, kun tulee tahtomaan kuppaamaan", uhkasi muori.
Mutta sitten hän äkkiä kääntyi piisiin päin, jossa kiehui perunapata, että höyry pirttiin puski.
"Potut ovat kypsät… Syömään pitää joutua ja makaamaan. Huomenaamulla pitää olla ennen kukon laulua pellolla…"
Jätän hyvästi herttaisille, iloisille vanhuksille ja lähden kävelemään kylää kohden…