"Mikäpä kuulee, kun koski pauhaa ja ulvoo…"
"Omansa on Raitikoski ottanut eikä takaisin anna", sanoo vanha vaimo, joka on yks'ikäinen Antin kanssa.
Ja kun on hetken itkenyt, niin selittää miehille.
"Usein minulle sanoi, että siinä on hänen hautansa… että haltiat ovat häntä suojelleet ja aina lautan päällä olleet, ettei kiviin koskaan ole kolahtanut… Mutta palkinnokseen ovat hänet itsensä tahtoneet… haudan aikoja valmistaneet… ja nyt ottivat, nyt veivät omansa…"
Siinä seisovat voimattomina kaikin, vakava ilme miesten silmissä ja vaimot itkeä uikuttaen…
Ja Raitikoskessa hyppelevät hyrskyt kuin iloissaan, vaahto nauraen pursuaa ja kiehuu ja pauhu ulvoo… kuin odottaisi vielä jonkun omakseen.
UUSI OIKEUS
Vanha herrastuomari ei ollut kahteen vuoteen käynyt käräjäpaikalla. Kun vanha tuomari kuoli, jäi hänkin pois…
Mutta häneen oli, häneenkin, samoin kuin muihinkin vanhoihin lautamiehiin, mennyt käräjähenki. Kaksi vuotta oli hän taistellut haluaan vastaan, mutta sitten ei enää jaksanut. Täytyi lähteä sinne emäkirkolle, käräjäpaikalle. Ja vaikka hänellä ei ollut mitään asiallista asiaa, selitteli hän puolustuksekseen, että hän tahtoi puhutella lääkäriä, jonka oli kerrottu käräjäaikana kirkolle tulevan.
"Taitaa vielä käräjähenki vaikuttaa", sanottiin hänelle.