9.
Käräjät olivat kuin suuret juhlat tai markkinat. Käräjätaloon kokoontui kylän joutilas väki tupakoimaan ja juttuja kuulemaan. Oli niin hauskaa ja mukavaa isossa väkijoukossa, jossa väiteltiin, selitettiin, kirottiin ja pauhattiin monella lailla. Pihalla ja nurkkain takana seisoi miehiä ja vaimoja kuiskutellen ja hartaasti haastellen. Siellä joko asianomainen antoi neuvojaan todistajalle tai hieroivat asianomaiset sovintoa asiastaan, joka alkujaan oli ollut peräti pieni. Väen-tuvassa taas oli hauskaa yllin kyllin. Sieltä sai lakkaamatta ostaa kuumaa kahvia, vankkoja vehnäspullia ja monenlaista muuta hyvyyttä. Lakkaamatta keitettiin uutta kahvia ja lakkaamatta istui pitkän pöydän luona kahvinjuojia. Ja väittelyä ja selvityksiä, kehumista ja naurua kuului joka nurkasta.
Niin oli siellä hauskaa.
Ja toisessa rakennuksessa, pihan toisella puolen, istui oikeus. Oikeuden porstuaan koetettiin pakkaantua, että saisi tietää mitä siellä sisällä keskusteltiin. Ja ne, joiden onnistui päästä ovea lähelle, ne kuulivat suunnille mitä oikeudessa sanottiin, kuulivat tuomarin karjuvan ja asianomaisten valehtelevan vastaan. Oli siis oven takana erinomaisen hauskaa, varsinkin silloin kun joku mieltä jännittävä asia oli käsiteltävänä. Kyläläiset olivatkin hyvät ottamaan selkoa minä päivänä se ja sekin merkillinen asia oli tutkittavana. Semmoisia asioita olivat varsinkin rikos- ja murhajutut. Äpärälasten hoitoa koskevia ja vähäisiä tappelusjuttuja kuunneltiin myöskin hartaudella ja sellaisina päivinä oli käräjätalossa väkeä kuin markkinoilla.
Kurikan isännän nostama kanne Kaaperin Kustia vastaan oli herättänyt tavallista suurempaa huomiota, koska kukin oli vallan utelias tietämään, miten Kusti asiasta selkenisi. Tiesivät nimittäin kaikki ihmiset, että Kusti oli näpistelijä ja usea olisi sydämestään suonut, että Kusti kerrankin saisi sopivan muistutuksen lurjuksen töistään.
Oli siis koko kylällä tietona minä päivänä Kustin asia oli oikeuden tutkittavana. Ja aamulla jo paljoa ennen kun oikeus oli istunut, alkoi väkeä kokoontumaan käräjäpaikalle. Uteliaisuus veti sinne semmoisiakin, jotka jättivät työnsä siksi päiväksi ja, nauttien hauskaa vapautta, seivästelivät pihalla ja tuvassa.
Olivat myös saapuneet molemmat asianomaiset itse ja kaikki haastetut vieraatmiehet.
Kumpulan Juho oli saanut lainata Matin vanhat vaatteet ja Toikan Iisakilta oli hän saanut kengät. Henti oli saanut Matin Kaisalta hameen ja röijyn ja Kustin eukolta huivin. He istuivat molemmin penkillä väen tuvassa, äänettöminä kuunnellen jaarituksia.
Toikan Helena istui perimmäisessä sängyssä ja rähisi ja selvitti kovin. Iisakki oli ostanut sikarin ja, istuen aivan oven suussa, askarteli hän savuja henkeensä ja oli ääneti.
Matin Kaisa haasteli kahvinkeittäjän kanssa, suussaan iso, ryöhyävä piippu.