Mutta Helena laski tulemaan, sotki puuta heinää, mutta itse asiaan hänkään ei tiennyt mitään.
— Tietääkö todistaja onko vastaaja varastanut kantajalta halkoja tai polttanut aitoja? karjasi tuomari hänelle.
— On tietenkin. Mistä niitä halkoja muuten olisi Kustissa ollut? sanoi
Helena.
— Todistaja ei tiedä ovatko ne halot, joita hän on meillä nähnyt,
Kurikan halkovajasta otettu, muistutti Kusti.
— En minä sitä tiedäkään, vaan ei niitä kunniallisella tavalla ole saatu, sanoi taas Helena.
Ja taas hän alkoi sotkea ja selvittää monen vuoden vanhoja tapahtumia.
Vihdoin tuomari hänelle vimmastui ja käski mennä herran nimeen.
Nyrpein nenin palasi Helena etehiseen ja kovin karvasteli sydämessä kun kuuli naurun tirskumista.
Matin Kaisa huudettiin nyt.
Kaisakaan ei tiennyt mitään.
Pitkää Pekkaa taas tutkittiin kauvan, mutta ei tiennyt mitään.