— Minä pyydän asian lykättäväksi tuleviin käräjiin, jolloin hankin uusia todistajia. On monta, jotka ovat paikkakunnalta poissa, joita ei ole saatu haastetuksi, sanoi Kurikka.
— Parasta, että oikeus tekee päätöksen. Kantajalla ei ole kuin koiruus mielessä, eikä hän voi näyttää tyhjää asiaa milloinkaan, sanoi Kusti.
Mutta oikeus lykkäsi asian seuraaviin käräjiin, jolloin Kurikka saisi tuoda todistajia kanteensa toteennäyttämiseksi. Kusti määrättiin olemaan saapuvilla tuomisen uhalla.
Mutta kun asia oli päättynyt ja kaikki taas kokoontuneet väentupaan, alkoi siellä korvia särkevä poru ja huuto. Kusti ja Kurikka soimailivat toinen toistaan. Kurikka haukkui vieraitamiehiäkin, etteivät sanoneet mitä tiesivät ja Toikan Helena soimaili tuomaria, joka muka ei ollut ollut Helenalle mieliksi, vaan karjunut ja huutanut kuin huuhkain.
Kaaperin Kusti osti kahvia itselleen ja pojalleen sekä sikarit, jotka he mahtavasti sytyttivät palamaan. Kumpulan Juhollakin osui olemaan viiden pennin lantti ja hänkin osti sikarin.
— Minä sanoinkin heti Kurikalle, että et sinä sentään tyhjästä asiaa saa, vaikka rikaskin olet. Laki se on köyhänkin puolella, haasteli Kaaperin Kusti.
— Luuli, että hän haasteella pelottaa, sanoi poikakin.
— Ei ole asia vielä päättynyt, Kusti, kukaties mitä tulevissa käräjissä tiedetään, sanoi Kurikka siihen.
— Vaikka hakisit todistajia maailman ääristä, niin tyhjään raukeaa, sanoi Kusti.
— No koetetaan, uhkasi Kurikka.