— Taitaakin akka olla päivillä, kun Iisakki suuttuu, sanoi pitkän äänettömyyden perästä Kumpulan Juho.
Mutta väkijoukko alkoi nyt yksimielisesti kehottamaan Kaaperin Kustia, että haastaa Helenan käräjiin vastaamaan hävittömästä haukkumisestaan.
Ja Kusti innostui ja sanoi:
— Epäilemättä. Vaikka housut jalastani menisivät, niin minä näytän
Toikan pruustinnalle mitä muksu markkinoilla maksaa.
— Niin juuri, Kusti. Opeta sitä kelvotonta haukkumaan ihmisiä, huudettiin Kustille monesta kurkusta.
— Opetanpa tietenkin, huusi Kusti.
Vaan myrsky ei hankkinut loppua ollenkaan, rähinää ja melua yhä riitti, koska kullakin oli ajassa varaa oleskella käräjätalossa.
Viimein lähtivät Kusti, poikansa ja Kumpulan Juho pois. Henti oli jo mennyt, heti kun pääsi oikeudesta.
Kusti oli jo polttanut loppuun sikarinsa, samoin poika, vaan Kumpulan
Juho sammutti sikarinsa pään ja pani poskeensa ankaraksi mälliksi.
— Saisi se Helena aikalailla siitä soimaamisesta, arveli Juho taipaleella Kustille.