— Hyvin kävi. Plöröksi meni koko asia. Mitä kauppiaalle itselle kuuluu, tuumaili Kusti.
— No eipä erinomaista. Terveenä ollaan. Sanomalehdestä luin vastikään, että kaikille niille, jotka tänä talvena ovat hevosen lihaa syöneet, antaa kruunu ison palkinnon, sanoi hän, mutta suupielissä näkyi naurun ryppyjä, vaikka koettikin konna levollisena valehdella.
Kusti heti epäili asian todellisuutta, mutta Kumpulan Juho piti täytenä totena.
Ja kauppias jatkoi matkaansa.
— Jos asia niin on, niin sinua se taas Juho vetelee hyvin, sanoi Kusti.
Juho ei ihmeissään osannut mitään puhua.
— Olisi sen tiennyt, niin olisi pitänyt syödä konin lihaa koko talvi, arveli Kustin poika.
Mutta nyt olivat he saapuneet Kumpulan luo. Juho kääntyi mökilleen, mutta Kusti poikineen jatkoi matkaansa omalle pirtilleen.
— Mitä siellä niin kauvan viivyit? kysyi Henti Juholta.
— Oleskelin vaan. Mikä täällä on hätänä? puhui Juho rauhallisesti.