— Olisit jotakin yrittänyt, että olisit saanut laukun niinkuin muutkin.
Olipahan Kaaperin Kustilla ja pojallaan uudet laukut kumpasellakin. Ja
Matti näkyi myöskin olevan laukkuaan voitelemassa, oli uusi iso laukku
ja kieli näkyi olevan vasikan nahasta.
— Mihinkähän se sen vanhan laukkunsa on pannut, olihan Matilla mennä kesänä hyvä laukku?
— En tiedä.
Mutta Juho hoksasi, että jos Matti lainaisi sen vanhan laukkunsa eli myisi, hän sitten kesällä maksaisi.
Ja hän läksi Matin puheille ja viipyi sillä matkallaan puoli päivää.
Henti alkoi keittämään velliä. Jauhoja hän oli saanut kehruupalkakseen Saarelasta, oli vasta noutanut ja kun nälissään olivat sekä itse että lapset, päätti ensi nälkään velliäkin keittää. Suolaa pani hän höystöksi ja syötyään joi vettä palan painoksi.
Nälissään oli Juhokin tullessaan, mutta hyvällä tuulella, sillä Matilta oli hän saanut laukun lainaksi.
— Huomenna jo lähdetään. Naalaston joessa ja Olkamanissa alkaa uitto viikon päästä, tiesi Kusti kertoa ja niin sanoi Mattikin, puheli Juho, mutta vähän aikaa töllisteltyään laattialla hän äkeästi sanoi:
— Eikö sitä velliä minullekin riitä. Itse syöt ja mässäät ja minä tässä saan nälissäni juosta maat ja mantereet.
Henti ammensi hänelle lopun vellin padasta, ammensi ison puukupin täyteen. Mutta Juho nousi ullakkoon, toi ison kappaleen hevosen rasvaa, painoi sen vellivatiin ja arveli: