— Niinhän ne kuuluvat sanovan. Kurikan isäntähän tuo jo huusi näkösän päähän, vaan en minä ole millänikään. Mitäpä patruuni minulta saa? Kaikki mitä minulla on, on muiden nimessä. Tyhjän hyvän saa patruuni…
— Sitä se on Kurikka tässä meilläkin sanonut monta kertaa, että sinulla muiden nimessä on omaisuutesi, vaan ei sanonut sen auttavan.
— Kurikka ei niitä asioita ymmärrä, vaan tuskittelee minulle, kun ei käräjillä saanut mitään aikuiseksi he, he, he.
Sen sanottuaan lähti Kusti poikineen, vaan Henti jäi poikansa kanssa pottuja panemaan.
Toikan Helenakin osui kulkemaan pian siitä, oli kylälle päin menossa.
— Mistä sinä potun siemeniä olet saanut ja noin hyviä? kysyi hän uteliaana.
— Hyvät ihmiset niitä antavat… Mitäs siitä? kysyi Henti takaisin.
— Ilman kysyn, kun ei niitä paremmatkaan ole saaneet, kaikiltahan melkein ovat paleltuneet mennä talvena.
— Niinkö on, sanoi Henti siihen ja jatkoi työtään.
Vaan Toikan Helenaa pisteli jo vihaksi.