— Eiköhän se Järvelän isäntä menisi takaukseen, että saisimme edes nuo lehmätkin pitää, arveli Juho.
— Parasta, että Kurikka ottaakin lehmänsä pois! Kun et sinä sen vertaa, että heiniä tuolta suolta noutaisit, vaan minun pitää nekin vetää, sanoi Henti.
Koeta nyt kuitenkin käydä Järvelän isännän puheilla. En minä usko, että hän sinulta kieltää. Hänhän on sinun vanha riiarisi.
— Pidä suusi kiinni siinä! Jos minä silloin sinut noin laiskaksi olisin tietänyt, en minä tässä mökissäsi nälkää näkisi, sanoi Henti kiivaasti.
— Ala nyt taas… Itsehän olet kehunut, että Järvelä sinua silloin…
Samalla kuului aisatiuun ääni pihalta.
— Pappilan rouva tulee, sanoi Henti hätäilevästi ja alkoi tulisesti siistiä huonetta. Juho oli seisonut laattialla, vaan nyt kun kuuli tiu'un äänen pötki sänkyyn pitkäkseen ja näytti sairaalle.
Villoja oli rouva tuomassa kehrättäväksi.
Oli niin kaitainen tie tänne, ettei hankkinut reki pysyä kohdallaan, arveli rouva läähättäen.
— Ei ole siitä hevosella vielä kuljettu… sanoi Juho sängystään.