— Miks'et? Ovathan ne ennenkin antaneet, kysyi Juho.
— Siksi, että se on se Toikan Helena niin hävitön ihminen… että mitähän se Järveläkin sanoo, jos saisi kuulia ne juorut, joita Helena on levitellyt ympäri kylää, sanoi Henti vieläkin kiivaasti.
— Pyh. Ei kannata pitää vaaria akkojen puheista… minä lähden itse, koska et sinä kehtaa, sanoi Juho.
— Mene veikkonen. Taitaa sinulla tässä olla niin kiireellisiä toimia, ett'et jouda, sanoi Henti pisteliäästä ja jakoi lapsille maitoa.
— Anna häntä, kelvoton, minullekin ryyppynen sitä maitoa, äläkä särvätä sikiöille kaikkia, rämisi Juho siihen äreästi.
Henti kaatoi pieneen puukuppiin tilkan maitoa ja ojenti Juholle.
— Tämän verranko?… sanoi Juho.
— Ei kai se kaikki sinulle liikene. Heinätkin ovat taas kaikki, huomen-aamulla ei taida olla maitoa lehmäparalla vähääkään. Lähde nyt Juho kulta sinä tänäpäivänä suolle heinään, pyyteli Henti.
— Kun antanet sitä maitoa vähä lisää, niin lähden.
— Tuoss' on sitten. Annan oman osani, vaikken ole mitään kaulani läpi pannut.