Suksia oli Kusti nytkin tehnyt poikineen useoita pareja, mutta ei ollut saanut vielä niitä myydyksi. Mutta eräänä päivänä saapui pelastava enkeli Kustin pirtille. Tuli näet pitäjän nuori vallesmanni ja osti kaikki sukset Kostilta sekä maksoi hyvän hinnan.
Mutta ei loppunut ilo siihenkään.
Vallesmanni näet tilasi Kustilta suksia niin paljon kuin ehtii tehdä.
— Mitä vallesmanni niin paljoilla suksia tekee? kysyi Kusti
— Niitä lähetetään ympäri Suomen maata ja ulkomaillekin, selitti nimismies.
— Ovathan ne niissä sanomalehdistä lukeneet, että sukset ovat tulleet hyvään huutoon siellä hiihtokilpailussa, arveli Kusti.
— Niin ovat, ja varsinkin tämän puolen sukset. Koettakaa tehdä kelvollisia suksia, etteivät löydä vikoja, kehotti nimismies.
— No minä se juuri olenkin suksien tekijä, tuskin niitä muualla tehdään semmoisiakaan, kehui Kusti.
— Niin minä olen kuullutkin, myönsi nimismies, sanoi hyvästit ja meni.
— Nuori mies tuo vallesmanni, arveli Kusti.