— Koirat sitä ovat syöneet, vakuutti Henti vieläkin, mutta samalla tuli hänelle kova kiire kotia ja sanomatta hyvästiä hän läksi. Mutta mennessään Toikan sivu, huusivat Toikan lapset portailta:
— Saarelan ruunan lihaako teillä syödään!
Henti katsahti jälkeensä, vaan ei virkannut lapsille mitään.
— Äitinsä kai heidät oli siihen neuvonut, ajatteli hän
Tultuaan kotia oli Juho keittämässä.
Henti pillahti katkeraan itkuun ja alkoi sadatella Juhoa.
— Ole sinä syömättä, minä ja lapset vaan syömme, lohdutti hän Hentiä.
Juho ei enään kulkenut kylässä niin usein kuin ennen. Häntä oli kamalasti pilkattu Kaaperin Kustissa ja Toikalla, ettei haluttanut enään mennä niihin mökkeihin makailemaan.
— Osaisit edes suksia tehdä niinkuin Kaaperin Kusti, joka ansaitsee niin paljon, sanoi Henti.
— Se vaan onkin ansiota! Hakea ensin suksipuita metsistä monta päivää.
Ei se niin hyvää ole kuin luulet, puolusti Juho.