— Vaan hyvinpähän elävät Kustissa, juovat kahviakin, sakeaa kuin tervaa, sanoi Henti.
— No, eletäänhän tässä mekin, arveli Juho ja silmäsi lihakeittoon.
Jouluaattona pantiin pikku-Juho ympäri kylää joulu-kostia kerjäämään.
Äidin kengät sovitettiin jalkaan ja isän pikku-turkki köytettiin ylle
Ja isonlaisen kelkan sai hän peräänsä.
— Käy joka talossa, neuvoivat häntä isä ja äiti.
Pikku Juho läksi ja tunsi itsensä onnelliseksi, kun kerran pääsi vapauteen. Hän olikin ikäisekseen tavattoman vikkelä ja kookas.
Mennessään tiellä tapasi hän muitakin joulu-kostin kerjääjiä. Mutta Matin-Kallen kanssa he lyöttäysivät yhteen seuraan. Vankat kun olivat molemmin, hätyyttivät he muut eri haaralle.
— Koninlihaahan teillä syödään, huusivat ne muut suutuksissaan pikku-Juholle.
Mutta Juho ja Kalle menivät. Päättivät mennä kylän päähän ja sieltä alkaa. Pappila oli ensimmäinen talo kylän päässä. Sinne siis ensiksi menivät.
Rouva osuikin olemaan kyökissä. Pojat seisahtuivat oven suuhun, eivätkä poloset hoksanneet ottaa lakkia päästään.
— Lakki pois päästä, neuvoi rouva.