— Niin vainkin.
— Saiko Kumpulan Juho yhtä paljon kuin sinäkin? alkoi Helena udella.
— Ei saanut…
Kalle ei uskaltanut ilmoittaa, että hän oli jakanut saaliistaan
Kumpulan Juholle, pelkäsi äidin suuttuvan.
— Vai ei saanut… sepä kumma! Saiko Järvelästä lihaa noin ison palasen? tiedusteli Helena taas.
— Sai, ja isäntä antoi vielä pussin, jossa oli sokeria iso kappale ja semmoisia pieniä papuja pohjalla, selitti Kalle.
— Vai niin. Sitä vanhaa rakkautta, sanoi Toikan Helena ja nauraa virnisti kuin mokoma.
Kaisaakin vähän hymyilytti.
Vaan Toikan Helena oli kuullut taas soman uutisen ja hyvillään läksi hän kotiaan.
* * * * *