— Se minusta kumma oli, kun ei Matille annettu, sanoi joku joukosta.
— No siinä katsottiin sitä, että Matti tulee muutenkin toimeen, kuului
Järvelä sanovan.
— Ja Kaaperin Kustille ei olisi tarvinnut ensinkään antaa, ruokkii siinä mökissään lisäksi sitä laiskaa poikaansa Ja nytkin tienaisi paljon, kun viitsisi suksia tehdä, mutta kuuluu heittäneen sen suksenteonkin, kun oli kuullut, että hänkin armopuita saapi, sanoi taas sama ääni.
— Tekeekö hänkin suksia? kysyi Järvelä.
— Tekeepä tietenkin. Vallesmanni kuuluu vielä hyvin pitävänkin Mustin tekemistä suksista ja maksaa hyvän hinnan. Mitä semmoinen mies armopuilla tekee? Käyttää vaan saaliinsa kahviin ja muuhun tarpeettomaan nautintoon? selitti taas se sama ääni.
— Se muuttaa asian. Minä puolestani en olisi suostunut ensinkään antamaan Kustille, vaan toiset ne halusivat, sanoi Järvelä.
Vaan nyt ei Helena enään malttanut pitää suutaan kiinni.
— Viinaa aikoikin Kaaperin Kusti ostaa, kun rahat saapi käteensä, sanoi hän lujasti, että isännän kamarissa olijat hyvin kuulivat.
Kaikki kääntyivät oveen päin, josta ääni kuului ja Järvelä kysyi:
— Kuka sen on kuullut?