Kumpulan Juhoakin koettivat asianomaiset väkivetoon saada liikkeelle, mutta huonolla menestyksellä.
Kerran sai Juhon metsäherrakin käsiinsä.
— Täälläkö sinä lurvailet vielä! Etkö olekkaan mennyt tukkitöihin? kysyi hän vihaisesti Juholta.
— Miten minä herra kulta kykenen? Ei ole kenkiä kuin nämät paikkaset raajat, ei vaatetta minkäänlaista, jolla tarkenisi, selitti Juho.
— Joo, mutta se on suuri synti ja häpeä, että tuommoinen noin vankka ja verevä mies makaa laiskana, kun työtä on saatavissa.
— Ei sitä täällä oltaisi, jos olisi vaatteet, että tarkenisi, puhui
Juho surkeasti.
— Etkö voi toimittaa itsellesi vaatetta ja maksaa kesällä, kun ansaitset.
— Mistäpä niitä saa ja kukapa se minullekin velkaa uskoo.
— Laita vaan itsesi työhön ja sillä hyvä, sanoi herra lopuksi ja lähti.
— Pyh… tuumaili Juho herran mentyä.