— Saas nähdä tuleeko sieltä sitä tikettiä ja milloin tulee? arveli poika.
— Niin minun uskoni on, että tulee, tuumaili isä.
— Pois täältä pitää lähteä Ameriikkaan, sieltä sitä rahaa saapi, täällä ei sen vertaa saa kokoon, että kerran kelvollisesti saisi olla päissään, tuumaili poika.
— Sinne lähtisin minäkin, jos sinun ijälläsi olisin, mutta liian vanhaksi joutui ihminen, arveli Kusti.
— Kun tiketin saan, niin silloin poika matkaan. Tämä mies ei käy kruunu sinellissä eikä arvannostossa. Sieltä Amerikasta minä teille lähetän rahaa, ettei teidän täällä tarvitse nälkää nähdä. Jahka minä vaan piletin saisin, puhui poika.
— Mutta tänä kevännähän se sinulla on arvannosto, huomautti isä.
— Arvan minä käyn nostamassa, vaikka ykkönen tulisi, mutta sen perästä ei tätä poikaa nähdä missään komppaniassa, se on viljanen vissi.
— Suurta hulluutta se olisikin ruveta ilman edestä kokonaiseksi kolmeksi vuodeksi äkseeraamaan. Monta poikaa on mennyt Ameriikkaan juuri sen vuoksi ja toisia menee.
— Joo, ja toisia siirtyy pois tästä saakelin Suomesta, jossa nälkä ja pakkanen ahdistavat myötäänsä. Vaan Ameriikassa se on kesä aina, siellä sitä ihminen rahaa saapi.
— Ja kirjoita sinä sieltä, että miten siellä on hauska elämä, varotteli jo Kusti valmiiksi.