Jumalan tiet ovat selittämättömät.
* * * * *
Kaaperin Kustissa oli ollut rentoa elämää siitä asti kun Kusti sai patruunilta ruokavaroja. Kahvipannu oli lakkaamatta lämpimillä ja ryynipuuroa syötiin. Mutta kun tavarat alkoivat pelottavaa kyytiä vähetä, alkoi Kusti ja poika suksien tekoon uudelleen. Ilmat olivatkin asettuneet, että tarkeni metsään suksipuita hakemaan.
Kylällä kerrottiin siitä paljon, kuinka rentoa elämää Kaaperin Kustissa pidettiin ja siitä lurjuksen työstä, jonka Kusti oli patruunille tehnyt. Mutta Kusti puolusti itseään sillä, että mitä lupasivat ensin armopuita ja sitten eivät antaneetkaan, maksakoon nyt kunta patruunille, häneltä ei patruuni saisi äyrin kuvaa.
— Tulisi tässä taas kevät ja kesä, toivoi Kusti eräänä päivänä, kun valmisteli suksia.
Silloin ei enään ollut kahvia ollenkaan ja jauhotkin olivat lopussa.
— Tulee tästä kesä vielä tämänkin talven perästä ja hyvä kesä tuleekin, paljon on tukkihommia, sanoi siihen poika.
— Kyllä kai hommia tulee ja jätkistä taitaa tulla puute, arveli Kusti.
— Kyllä sitä jätkän lihaa maailmassa on, tuumaili poika siihen.
Niin haasteli Kusti poikansa kanssa tulevasta keväästä höylätessään suksia. Viimein tuli siinä puhe Ameriikkaan menosta. Sillä Kustin poika oli kirjoittanut eräältä sukulaiseltaan "tikettiä" ja sukulainen oli luvannut lähettää.