— Vai niin, mutta ei tainnut sattua. Luulenpa että on Kurikalla vaikeanlainen näyttää todeksi, että minä olisin häneltä mitään varastanut, sanoi Kusti ja pysyi vallan levollisena.
Poikakin pysyi niin rauhallisen näköisenä, niin kuin asia ei ensinkään koskisi häntä.
— Tämä on ankara asia ja minä vaadin Kurikan edesvastaukseen kunnianloukkauksesta, kun tässä käräjille tullaan, uhkaili Kusti.
— Niin, en minä tiedä, minä olen tehnyt velvollisuuteni ja muu ei kuulu minulle.
— Ei ei, mutta se ei ole niin helppo asia, että soimata lähimmäistään varkaaksi, se pitää myös näyttää toteen, sanoi Kusti mahtavasti.
— Kehui se Kurikka, että hän voipi todeksi todistaa, että sinä olet halkoja heidän halko-vajastaan öisin ottanut.
— No, se nähdään sitten käräjillä, sanoi Kusti ja hän näytti niin levolliselta, että lautamieskin arveli Kustin viattomaksi.
Mutta lautamiehen mentyä oltiin kauvan aikaa äänettöminä.
— Olisiko kukaan nähnyt? arveli poika.
— Sitä en usko, siksi olen ollut varovainen, tuumaili isä.