Simo oli lähtövalmiina jo silloin, kun poliisit pauloittivat kenkiään. Hän oli toimittanut illalla paahdetut sukset jo pihalle jäähtymään ja kertoi, että ei ollut tosin oikein hyvä hiihtokeli, mutta ei huonoinkaan.
Hän liikkui notkeasti ja paloi lähtöinnosta. Pitkäviiksinen poliisi kehui ja ihmetteli Simon kokoa ja voimaa. Semmoisia miehiä kun olisi joka kylässä yksi, eivät viinakauppiaat pääsisi pakoon livahtamaan. Toinen kertoi pitkäviiksiselle, että tämä Utuniemi juuri oli se paikka, jossa ennen vanhaan Lapin noita oli asunut ja jonka hengen vieläkin sanottiin niemen nenässä kummittelevan. Oli pitkäviiksinenkin kuullut siitä puhuttavan. Oli kuullut senkin, että isäntä, tämä Simo, oli maantasalle noidan entisen kiukaan hajoittanut. Ja kun hän nyt näki Simon voimakkaan, pitkän varren, kovat, kulmikkaat kasvot, teräsharmajat silmät, joissa rohkeat ilmeet vaihtelivat, uskoi hän, että tämä mies uskaltaisi mihin hyvänsä.
"No nyt, miehet, suksille!" sanoi Simo, kun palasi ulkoa, honkahalkoja sylissään. "Karhu on kierroksessa… Kun jäljille osuttaisiin…"
Ja poliisien vielä viimeistellessä pukujaan kertoi hän karhunpyynnistään, niitä sanoi viisi eläessään kiertäneensä ja ampuneensa.
"Tämmöistä otusta en ennen ole ollut ajamassa", sanoi hän. "Mutta eiköhän yhteen osuta…"
Simo ei enää ollut opas, vaan puhui aivan sillä lailla kuin hän liittyisi poliiseille apumieheksi Sakaria hakemaan.
Utuniemeen jäivät kotimiehiksi vain molemmat piiat ja alaikäinen poika
Lassin-Uno, joka oli isänsä puolelta vähän sukua Simolle.
Oli aika pakkanen, kun miehet pihalle tulivat ja suksillensa nousivat. Tummalta taivaalta kiiluivat tuhannet tähdet, valju kuu oli laskeunut metsänrannan taakse, mutta taivaanrannat punoittivat ja ilma tuntui helähtelevän.
Simo oli laukkuunsa evääksi ottanut ilmassa kuivatun poronlavan, vähän leipää ja voirasian. Mutta laukun alle selkäänsä asetti hän pitkän karhupyssynsä.
Simo läksi edellä. Hän potkaisi menemään venevalkamaan vievää myötälettä järvelle, oikaisi siitä suoraan Veksalahteen, jonka etelälaidasta lähti kruunun ja Utuniemen leveä linja suorana kiveliöön päin.