OLLIN-MIKKO, AAPON-ULLA JA ULLAN-EINO
Kertomus kylän takalistolta
Kirj.
VÄINÖ KATAJA
Hämeenlinnassa, Arvi A Karisto, 1910.
I
Kevät oli ollut pitkä.
Panteen ja kinosten peittäminä olivat vielä Repo-ojan myllyt siihen aikaan, kun ennen jo kevättä iloisesti pyörivät, sauvakat kilpaa hypellen. Paksuina jäätikköinä olivat vielä myllyjen edustatkin Repovaaran laidassa, ja jään alta kuului vain heikkoa, huokailevaa veden lirinää ikäänkuin kuolevan hätähuutoja. Rännitkin olivat jäässä ja myllyjen ovet puolitiehen panteessa.
Mutta joka päivä kävi Ollin-Mikko katsomassa, eikö kevät jo alkaisi voittaa ja veden juoksu virkistyä. Vitkaan ja vaivalloisesti kevät edistyi. Mitä päivin vähin sulatteli, sen öisin taas kylmäsi. Mutta varhain aamuilla Mikon jo myllyille päin nähtiin kävelevän, kulkevan myllyltä myllylle, kuulostelevan ja miettivänä jäätikköihin katselevan. Eipä muistanut Mikko näin myöhäistä kevättä. Tähän aikaan olivat jo kaikki Repo-ojan myllyt pyörineet, sauvakkojen jyrinä ja ojan mahtava pauhu oli kuulunut ympäri kylää, myllymiehiä tuli ja meni ja Mikko puuhaili kunnioitettavana myllärinä. Se oli hauskaa ja elettävää elämää. Päivä paistoi Repovaaran jyrkälle rinteelle, jota pitkin Repo-oja villinä vesivaahtona myllersi alas jokilaaksoon. Hauskaa oli nähdä noita kaukaisten erämaiden kirkkaita vesiä, kun ne vaahtoisina tulla porhalsivat alas asutuille seuduille. Ja siihenpä vesirikkaaseen ojaan oli jokainen kylän talo rakentanut oman, pienen ja sievän myllynsä, jossa viljakultansa jauhoi. Tässä, tämän hauskan Repo-ojan partaalla, oli Mikonkin elämä kulunut. Keväisin ja syksyisin oli hauskaa, kun myllyvedet olivat runsaat ja myllyjen hoitamista, jyväin käyttöä ja kivien takomista oli kosolta. Syksyllä ja keväällä Mikkokin elatuksensa hankki, mutta talvisin ei hänessä ollut enempää elämää kuin Repo-ojassakaan: juuri sen verran, ettei veri seisahtunut. Miettiväisenä hän seisoskeli myllyjen luona ja mielessään arveli, että kyllä pian alkaa suveta. Varis oli jo rääkkynyt myllyn katolla aamulla varhain. Muisteli Mikko erästä kevättä — hän oli silloin nuorena poikana — jolloin muutamassa päivässä teki täydestä talvesta ihanan kesän. Semmoinen ihme saattaisi nytkin tapahtua ja epäilemättä tapahtuukin, kun Vappu pian on käsissä.
Ei ollut Mikkoa nyt tänä keväänä Repo-ojan pauhu herättänyt talviunestaan, vaan muut syyt. Syksyllä myllynkäytöllä ansaitut jauhot olivat lopussa samoin kuin omankin pellon vilja. Oli jo pitänyt vähin naapurista, Apunlaaksosta, lainatakin…