Oudon herrasmiehen näkemisestä taukosi ääni ja leikki ja pojat jäivät paikoilleen seisomaan. Joku tervehti lakkia nostamalla, mutta useimmat pitivät lakin päässään. Katselivat vierasta pitkin, kysyvin silmäyksin.
»Hyvää huomenta, pojat!» tervehti Airisto.
Silmänräpäyksessä tapahtui poikalaumassa muutos.
Suut menivät hymyyn, ja Airisto kuuli supatuksia:
»Ei se olekaan ummikko… suomea puhui.»
Lasten kasvot loistivat. He alkoivat keskenään puhua — selvää suomea, jokivarren murretta.
Eräs vikkelä poika rohkaisihe ja kysyi:
»Suomen puoleltako te olette?»
»Suomesta minä olen. Suomestahan tekin olette?»
Pojat tirskahtivat nauramaan. »Tuo Honkamaan poika on Suomen puolelta… Me muut olemme tästä kylästä.»