Viikon päivät oli maisteri jo asunut Portaankorvassa.
Eräänä iltana, kun oli lopettanut kirjoittamisensa, hän kävi pirttiin puheille.
Isäntä kutoi nuottaa, Oskari luki historiasta Kaarle XII:n
Norjan-retkestä, ja emäntä toimitteli illallista.
Hän istahti keinutuoliin, joka oli keskellä lattiaa, ja virkahti:
»Tänään on sulanselkä pitennyt paljon… nyt jo ulottuu alemmaksi taloa.»
»Viikon päästä on jäänlähtö», sanoi isäntä. »Ja minun merkkini pitävät paikkansa.»
»Nouseekohan iso tulva?» kysyi maisteri.
»Luulenpa nousevan. Ylimaassa on kerrottu olevan paljon lunta, ja lunta on vielä täälläkin, niin että kun äkkiä suveaa, niin puhaltaa siitä vettä jokeen.»
»Lienee hauska nähdä oikeaa jäänlähtöä!»
Emäntä ehti nyt vastaamaan: