»Mitä sanoi?»
»Sanoi, että rakasta vain Suomea ja suomenkieltä… se on äidinkielesi, sanoi…»
»Niinkö sanoi! Oikein puhui! Rakasta vain Suomea ja suomenkieltä… se onkin äidinkielesi, ja isäsikin kieli…»
Ja emäntä suuteli vielä kerran pojan pehmoisia vaaleita hiuskiharoita.
* * * * *
Koko päivän tuntui hänestä olo keveämmältä. Hän teki töitään hyräillen, mutta mielessä poltti ja pakotti kummallisia, outoja ajatuksia, ja rohkeita tuumia, joista ei ennen ollut mitään tiennyt, risteili hänen aivoissaan.
VI
Yhtäkkiä loppuivat kirkkaankylmät aamut. Taivaan vaalea sini muuttui harmaaksi, pohjatuulen palkeet väsyivät. Eteläinen alkoi liehua, lauha tuuli puhalteli, ja harmahtava taivas viskoi vettä.
Koski tiesi aikansa tulleen. Yhtenä ainoana yönä puhdistui jäistä
Portaankorva ja muuttui virtavaksi ränniksi Isoonkoskeen asti.
Tulva alkoi nousta, jäälauttoja vihkaisi ohi Airiston ikkunan, ja virran viri kierteli törmän tasalla.