Hän ei katsonut Airistoa silmiin, mutta hetken kuluttua hän lisäsi:
»On joinakuina keväiminä vielä rajumpaa jäänlähtö… Tältäkin paikalta ovat jäät vieneet saunan… Olin silloin tyttärenä Väylänpäässä, mutta hyvin muistan… Me lapset juoksimme katsomaan tuohon törmälle… tuohon vastapäätä… Suuri jääteli tuli vinhaa vauhtia rantanivaa pitkin… kerran vain hipaisi saunaa, joka oli puolitiestä tulvassa… näytti nurkkaan vain koskevan… silloin vierähti sauna tältä paikalta juuri kuin hattu miehen päästä…»
»Jopa se oli… Tämä sauna on siis tämän nykyisen isännän tekemä?»
»Sen tämä on. Tälle kohdalle rantapato lyödään.»
»Vai niin…»
»Mutta tulvan täytyy vielä laskeutua… sitten vasta aletaan padon lyönti. Tuossa ovat törmällä kaikki patoneuvot valmiina kuivumassa.»
Emäntä alkoi uudestaan huuhtoa.
»Eipä näkynyt miehiä kotosalla», sanoi Airisto hetken kuluttua ja lisäsi sitten melkein yhteen menoon:
»Lienevät jo kylällä veneet vesillä, että poikki pääsisi… Huomenna aion lähteä…»
»Huomennako jo? Suoraanko Helsinkiin?»