Manta nousi törmälle. Hän näki lautan vihaista vauhtia painuvan
Isoonkoskeen, joka aamuvarhaisella huusi ja ulvoi…
Kun lautta oli kadonnut näkyvistä ja kosken ulvonta kuin hiljennyt, ymmärsi Manta, että se peto nyt oli saanut kitaansa hänet, jota toistakymmentä vuotta oli houkutellut…
Padon paikalla pyöri virta vaahtoisena, valkoisia pyöryläisiä seljemmäksi kuljetellen.