Emäntä juoksi jo lähellä saunaa, avopäin, tuuhea tukka hulmuten tuulessa…
»Herra Jumala! Herra Jumala!» huusi Manta ja juoksi ohi miesten, saavutti isännänkin ja juoksi hänen edelleen…
Miehet näkivät emännän rientävän saunalle, porhaltavan pysähtymättä padolle ja suistuvan pää edellä virtaan…
Isäntä ehti juuri saunalle ja Manta törmän alle — kun kuulivat kimakan parkaisun ja näkivät emännän uppoavan…
Aapeli töksähti istualleen kuin salaman satuttamana, silmät ummessa.
Manta juoksi padolle ja miehet rannalle mihin ehtivät.
Keskellä jokea, jo alempana, he näkivät ihmiskäden nousevan virrasta, liikkuvan kuin apuun pyytäen…
»Lautta tulee!» huudettiin Mantalle.
Suuri tukkilautta oli tulossa korvan yläpuolelta. Se oli joutunut väärälle reitille ja tuli epäilemättä törmäämään patoon… Manta älysi vaaran, ja juuri kun hän ehti ensimmäiselle rantakivelle, rysähti lautta koko painollaan patoa vasten, nostaen sen kokonaan kohoksi pohjasta asti ja painaen alleen… Hetken päästä se jo kulki siinä kohden, missä emännän käsi oli pinnalle noussut.
Aapeli istui retkallaan kivellä, kädet silmillä.