Väystäjä. Ja koko kylä sadetta aavistaa. Ei aijottu Jurttulasta vaan vielä lähteä.
Harjula. Lähteköötpä tai ei. Meiltä vaan lähdetään. Jääpi taas tään kyläläisiltä tänäkin kesänä Käkisaaren heinänteko syksyyn niinkuin mennä kesänäkin.
Väystäjä. Sehän olikin sateinen, mennyt kesäkin.
Harjula. Vaan sainpahan minä hyviä heiniä kun niitin silloin kun tämä… tuota paromeeteri nousi.
Väystäjä. Sinulle sattui hyvä onni. Eipä tuo kuulu ruukin patruunikaan enään luottavan, koska oli toissa päivänä koko kojeensa nakannut ulos akkunasta. Noussut ja noussut oli muka ja poutaa tiennyt, vaan yhtäkaikki tulikin sade.
Harjula. Se ei osaa patruunikaan sitä oikein tarkastaa. Siinä syy on. Mutta minut agronoomi, joka tämän minulle kenkkäsi, neuvoi tarkoin.
Väystäjä. No en tiedä. Mutta minun merkkini mukaan tästä vaan ei poutaa vielä tule. Läksin kuitenkin kuulemaan mitä tuo teidän ilmantietäjä nyt sanoisi. Luulisihan siitä poudankin tulevan, kun viikon on sataa tihuuttanut.
Harjula. Poutaa se tietää. Odotahan tässä pihalla, niin minä vielä vakuudeksi käyn tarkastamassa… ja silmäämässä. (Menee vauhdilla sisälle, käsi tröijyn alla.)
Väystäjä (yksin). Olisipa sitä hauska nähdä minkä se on näköinen. Kummalta se mennä kesänä kyllä näytti, kun Harjula aina arvasi niittää poudalle. Vaan se ei sitä näytä, siksi on kateellinen. (Harjula tulee.)
Harjula. Pouta tästä tulee ainakin ylihuomiseksi.