»Jos vielä käyvät kysymässä, niin sano, että kävi ja Suomen puolelle aikoi…»
Jussi lähtee nopein askelin Haaparannalle päin. Kun pääsee kylään, niin ottaa kyydin ja ajaa menemään suoraan Haaparannan ulkosatamaan.
Seuraavana yönä saapuvat taas Ruhmulainen ja Rämä-Heikki
Kaakkuri-Jannen pirtille. Ovat vähän humalassa kumpikin.
Janne koettaa väittää vastaan, ettei ole Jussi käynyt, eikä ole hänen rahojaan täällä kätkössä. Mutta miehet ovat saaneet tietää, että semmoinen mies on lautalla tullut alas Muoniosta ja sanonut olevansa jääräkuohari…
Mutta ei tunnusta Janne, ei sano tietävänsä.
Silloin tarttuu Ruhmulainen häntä kurkusta ja puristaa niin että silmät pullistuvat… Kun hän hellittää kouransa Jannen kurkusta, joka on aivan mustaksi muuttunut, korahtaa mies kerran ja retkahtaa lattialle…
»Kuoli se», sanoo Ruhmulainen.
»Jokohan?»
He kaivavat kaikki kätköt, ullakot, sängyn, kellarin… Löytävät virsikirjan välistä sata kruunua, mutta eivät muuta rahaa yhtään penniä…
Silloin alkaa aurinko nousta. Janne makaa kaula mustana lattialla, ja suusta ja sieraimista valuu verta…